Amerikanbulldogin historia
Historia ja rodun alkuperä
Todennäköisesti totuutta lähimpänä oleva teoria on, että amerikanbulldoggi polveutuu bulldogeista ja bullterriereistä. Monet bull-tyyppiset rodut, jotka me tänään tunnemme, ovat "alkuperäisen" englantilaisen bulldogin jälkeläisiä.
Uudisasukkaat Brittein saarilta, Espanjasta ja Pohjois-Euroopasta toivat arvostetut bulldogginsa ja bullterrierinsä mukanaan matkallaan uuteen maailmaan, Amerikkaan, 1700- ja 1800-luvuilla. Uudessa kotimaassa koirat osoittivat arvonsa omistajilleen monin eri tavoin.
Koirat tarjosivat tervetullutta suojaa joskus vihamielisellä maalla ja olivat myös korvaamattomia karjankasvattajalle, jonka nautakarja ja siat vaelsivat aitaamattomilla laajoilla alueilla. Karjalaumat olivat farmareillekin vaikeasti kiinniotettavia, mikä siten edesauttoi niin sanotun "catch dogin" syntyä. Valikoiva jalostus auttoi luomaan koiran, joka oli vahva, sitkeä, rohkea ja tarvittaessa kykenevä jopa taltuttamaan pillastuneen härän tai taistelemaan jonkin villieläimen kanssa. Näin bulldogista tuli karjankasvattajan sekä viljelijän paras ystävä.
Bulldoggi kykeni vangitsemaan lehmän tai sian sekä pitämään tämän aloillaan, kunnes omistaja saapui paikalle joko sitoakseen tai teurastaakseen kyseisen eläimen. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet tekivät bulldogista erittäin varteenotettavan työkalun myös villin riistan metsästyksessä. Tässä tehtävässä amerikanbulldoggi kunnostautuu vielä tänä päivänäkin joissain paikoin Yhdysvaltoja. Amerikanbulldoggi toimi myös uskollisena vahtina ja seuralaisena, jollaisena se myös nykyään parhaiten tunnetaan.
Sukupuita tai muita asiakirjoja ei juurikaan ylläpidetty niihin aikoihin, sillä bulldoggi ei ollut näyttelykoira eikä tarkkaan dokumentointiin nähty aihetta.
Alkuaikoina luonnonvalinta hallitsi bulldogin kehitystä Amerikassa; käyttökoirien raa’assa maailmassa kehnosti työskentelevät koirat joko kuolivat tehtävässä tai omistajat lopettivat ne. Jalostuspäätökset tehtiin puhtaasti koiran käyttöominaisuuksien perusteella: jos joku halusi tehdä hyvällä nartullaan pentueen ja tunsi hyväksi havaitun uroksen omistajan, silloin mahdollisesti tehtiin pennutussopimus, jolla luotiin seuraava menestyksekäs työkoirasukupolvi. Jotkut pennut saatettiin myydä lisätienestien toivossa, jotka olivat tarpeen kovina aikoina.
Ensimmäisten bulldoggien Amerikkaan saapumisen jälkeen tehtiin seuraavina vuosikymmeninä useita erilaisia jalostuskokeiluja, toiset enemmän ja toiset vähemmän onnistuneita. Esimerkiksi ajokoiran verta lisättiin parantamaan rodun metsästys- ja jäljestyskykyä, terrieriä risteyttämällä puolestaan saatiin sitkeyttä ja nopeutta kestävyyttä vaativiin tehtäviin.
Ainakin yksi tunnettu kasvattaja (J.D.Johnson) on lisännyt jälkeenpäin aivan lähihistoriassa ylimääräisen annoksen englanninbulldoggia omiin koiriinsa tarkoituksena lisätä oman linjansa "bullymaisuutta". Amerikanbulldoggiin on varmasti myös jossain vaiheessa lisätty muutama ”tuntematon ainesosa.” Sama resepti todennäköisesti pätee kaikkiin linjoihin / tyyppeihin, ainoastaan ainesosien osuudet vaihtelevat.
Tänä päivänä amerikanbulldoggi on eriytynyt jo varsin kauas kantaroduistaan ja sitä voidaan kiistatta pitää omana rotunaan – erittäin hienona ja monipuolisena sellaisena.
© 2007 American Bulldog Club Finland ry
Rollon käsitys hauskanpidosta on joskus johtanut huolestuneisiin kysymyksiin hirtetäänkö koiraa. Eräänkin kerran oltiin illalla Rollon kanssa leikkimässä uudella hienolla vetolelulla, jossa oli iso patukka ja kuminen, veneen kiinnitysköydestä tuttu musta jortikan muotoinen joustovehje. Köysikin oli entistä pitempi, ja tukevan oksan löydyttyä poika roikkuikin minuuttitolkulla ilmassa patukka suussa. Annoin Rollolle siinä ohessa snadisti vauhtia kuin kersoille keinussa.
Sitten tien toiselta puolelta kuului koirankusettajakollegan tiedotus, että nyt hän soittaa välittömästi poliisille. Nopean taskujen tarkistuksen jälkeen totesin, että johan se vain sopii, mutta mitäköhän varten. Rouva sitten kysymään, mitä puuhaan, ja totesin että leikin koirani kanssa. Jatkokysymykseen "miksi" totesin monien koirien pitävän jonkinlaisesta leikistä, ja että tämä nyt pitää tällaisesta. Kehotin tulemaan itse katsomaan ja toteamaan tilanteen.
Tämä vaikutti rouvasta kai liian riskaabelilta, joten hän pysäytti ohi ajaneen pakettiauton, josta sitten nuori mies tulikin siihen paikalle vapisemaan. Kundi kuitenkin tajusi tilanteen hyvin, ja pian rouvakin tuli paikalle vuolaitten anteeksipyyntöjen kera kertoen, että pari päivää aiemmin joku mies oli juuri samalla paikalla uhannut tappaa hänen koiransa. Oli kai ajatellut että vedän Rolloa jojoon...
Totesin vain, ettei ole mitään syytä pyydellä anteeksi, väärinkäsityksiä sattuu, ne voidaan useimmiten oikaista ihan puhumalla, ja on hyvä että on ihmisiä, jotka uskaltavat puuttua, jos näkevät eläimen kaltoinkohtelua, kuten hän aluksi luuli näkevänsä. Erosimme yhteisymmärryksen vallitessa.
Amerikanbulldogin rotumääritelmä
Viimeisin rotumääritelmäsäännös.
Kiitämme osallistujia, jotka antoivat tietoa sekä kallisarvoista aikaansa tämän rotumääritelmän luomiseen, etenkin Dave Hannahia suureksi avuksi olleista neuvoista ja ehdotuksista. Kiitämme myös Tiina Aarniota tästä suomenkielisestä käännöksestä.
Amerikan Bulldogia on alkujaan pidetty Yhdysvaltojen eteläosissa (Deep South) maatilakoirana, jonka tehtävinä oli työskennellä karjan kanssa, suojella maatilaa, kotia ja perhettä sekä metsästää. Amerikan Bulldogia ei kasvatettu äärimmäisen ulkonäön vuoksi.
Tärkeämpää oli pystyä tekemään varsinaisen työkoiran tehtävät maatiloilla (karjatiloilla). Koiran piti olla tarpeeksi vahva seistäkseen tuloksellisesti perääntymättä silmätysten vauhkoontuneen karjan tai villisian kanssa, sekä myös tarpeeksi nopea ja ketterä metsästystä varten. Metsästyksessä bulldogien tuli pystyä metsästämään pareittain. Tästä syystä Amerikan Bulldogin ei pitäisi olla aggressiivinen muita koiria kohtaan. Koiran pitää olla myös sosiaalinen ja ystävällinen perheensä jäsenille.
Amerikan Bulldogin koko vaihtelee keskikokoisesta suureen koiraan, se on atleettinen ja luonteeltaan vakaa.
Ulkonäöltään se on kompakti ja vahva, uhkuen kestävyyttä ja ketteryyttä.
Tukeva ja raskaampi rakenne on toivottu, mutta ei saa olla liioiteltua tai ylipainosta johtuvaa. Urokset ovat raskasluisempia sekä maskuliinisempia kuin nartut.
Tällä hetkellä Bully/Classic ja Standard-linjaiset arvostellaan edelleen eri luokissa. Kuitenkin useimmat nykypäivän Amerikan Bulldogeista ovat jo hybridejä molemmista linjoista.
KOKO JA PAINO
Urokset: 57-67cm, 35-55kg.
Nartut: 53-65cm, 30-45kg.
Painon tulee olla suhteessa kokoon ja tyyppiin.
Bully/Classic-linja on suurempi sekä raskas rakeenteeltaan,
Standard-linja on hoikempi ja atleettisempi rakenteeltaan.
TURKKI JA VÄRITYS
Turkki on lyhyt, tiivis ja jäykkä.
Väritys:
Valkoinen tai valkoinen brindlein/punaruskein/beesein (vaalea kellertävänruskea) merkein.
Väritys 90% asti sallittu. Päässä on oltava valkoista väritystä.
Hylkäävä väritys:
Musta maski, kokonaan musta turkki, sininen tai siniseen sävyyn vivahtavat merkit.
PÄÄ
Pituudeltaan keskipitkä. Pään suuruuden on oltava suhteessa kokoon ja tyyppiin.
Voimakkaasti näkyvät poskilihakset. Kallon yläosan tulee olla leveä sekä litteä. Voimakkaiden piirteiden kuuluu ulottua kuonoon asti.
Uroksilla huomattavasti vahvemmin näkyvillä.
SILMÄT
Keskikokoiset, pyöreät tai mantelinmuotoiset, leveälle asettuneet.
Tummanruskeat silmät mustilla silmänympäryksillä ovat toivottavat.
Siniset silmät hyväksytään, mutta luokitellaan kosmeettiseksi viaksi.
KUONO JA HAMPAAT
Kuono on keskipitkä (5-10cm), raskasrakenteinen, neliön muotoinen ja suuri. Leuka vahva ja leveä.
Alaleuan tulee olla riittävän leveä niin etteivät alaleuan etuhampaat asetu ahtaasti ristiin tai limittäin.
Huulten tulee olla runsaat, mutta ei riippuvat. Musta pigmentti huulissa toivottavaa.
Työkoirana Amerikan Bulldogilla tulee olla täydet 42 hammasta. Hampaiden ei kuulu näkyä suun ollessa kiinni.
Standard-linja:
Tiukka alapurenta eli ns. käänteinen saksipurenta toivottavaa. Alapurenta, tasapurenta tai saksipurenta hyväksytään.
Bully/Classic-linja:
Alapurenta toivottavaa. Tiukka alapurenta, tasapurenta tai saksipurenta hyväksytään.
Hylkäävät virheet:
Hampaista (premolars) puuttuu enemmän kuin neljä, erittäin suuri alapurenta tai yläpurenta.
Väärin asettunut hammas tai muu epäsäännöllinen purenta on aina virhe.
KIRSU
Musta pigmentti toivottavaa.
Musta/maksanvärinen tai harmaa hyväksytään, joitain vaaleanpunaisia pilkkuja sallitaan.
KORVAT
Typistämättömät ja keskikokoiset. Asettuneet leveälle lähelle päätä, taitto- tai ruusukorvat.
KAULA/NISKA
Lihaksikas, keskipitkä, hieman kaareva, kapenee olkapäistä kaulaa kohden, hieman löysä kaulanahka on sallittu.
OLKAPÄÄT
Erittäin lihaksikkaat, laajat ja viistot lavat, asettuneet niin että kyynärpäät eivät käänny ulospäin.
RINTA, SELKÄ, LANNE
Rinta: Syvä ja leveä, mutta ei kuitenkaan liioitellun leveä.
Selkä: Keskipitkä, vahva ja leveä.
Lanne: Lyhyt, leveä ja hieman kaarevasti vastaavasti säkän kanssa.
Notkoselkä on aina vakava virhe riippuen sen asteesta.
TAKARAAJAT
Leveät ja erittäin lihaksikkaat. Oltava olkapäiden kanssa samassa suhteessa, eivät isommat.
Ahdas lantio on vakava virhe.
JALAT
Vahvat, suorat ja paksuluiset. Selkeät kulmaukset polven ja reiden kohdalla.
Käpälät keskikokoiset, tiiviit ja hyvin kaarevat.
Painon kuuluu olla jakautunut tasapuolisesti kaikille neljälle jalalle.
Välikämmenet vahvat, selkeät ja pystysuorat ovat toivottavat.
Hieman kaarevat välikämmenet kuitenkin hyväksyttävät.
Heikot tai lytyssä olevat välikämmenet ovat kuitenkin vakava virhe.
HÄNTÄ
Typistämätön. Paksu alhaalle laskeutuva hännänasento, päästä kapeneva häntä. Häntä ylettyy kintereeseen koiran seisoessa rentona.
Häntä ei saa päättyä kippuraan.
LIIKKEET
Liikkumisen kuuluu osoittaa voimaa ja notkeutta maata tavoittavilla pitkillä askelmilla. Vetävät askeleet takaraajoista alkaen ja tavoittaen vastaavasti edestä. Ylälinja tukeva ja tasainen liikkuessa, yhdensuuntaisessa linjassa liikkeen kanssa.
VIRHEET
Virheistä täytyy rangaista niiden määrään suhteutettuna. Kosmeettinen virhe on aina laadultaan toisarvoinen.
Vakavat virheet ovat aina suorassa yhteydessä työkoiran rakenteeseen.
Kosmeettiset virheet ovat sen kaltaisia kuten: kirsun ja silmien väri, korvat, häntä, vähemmän kuin 4 puuttuvaa hammasta (premolars),
tai muu vähäinen vika hampaissa.
Rangaistava vakavasta virheestä: liian ylipainoinen, liian lyhyt tai liian pitkä kuono, hampaiden ja leuan epämuodostumat,
virheet liikehdinnässä, henkisen tasapainon puute, aggressiivisuus tai arkuus, etenkin laukausarkuus.
HYLKÄÄVÄT
-kuurous.
-kokonaan musta väri, sininen tai sinertävät heijastukset värityksessä.
-urokset, joiden kaksi kivestä eivät ole selvästi näkyvissä.
-vaaleanpunainen kirsu.
-aggressiisuus tai arkuus.
-kosmeettiset käsittelyt.
-enemmän kuin neljä puuttuvaa hammasta (premolars).
-pitkä karva.
-väärin asettunut hammas tai leuan epämuodostuma.
-steriloitu koira.
Kiimaisia narttuja ei tuoda näyttelykehään.
© 2007 American Bulldog Club Finland ry
Hauskanpidon rajat määrittelee aina isäntä tai emäntä.
Amerikanbulldogin luonteesta
Minkälainen se amerikanbulldoggi sitten oikeasti on?
Amerikanbulldoggi on aktiivinen, leikkisä ja monipuolinen koira, mutta samalla myös jo fyysisten ominaisuuksiensa puolesta hieman vaativa, joten sen omistajalta edellytetään mielellään aiempaa kokemusta koirista, johdonmukaisuutta, jämäkkyyttä, pitkää pinnaa, hieman huumorintajuakin sekä tietysti rutkasti rakkautta lemmikkiään kohtaan.
Amerikanbulldoggia on alkujaan pidetty Yhdysvaltojen eteläosissa maatilakoirana, jonka tehtävänä oli työskennellä karjan kanssa, metsästää sekä suojella maatilaa, kotia ja perhettä. Metsästyksessä bulldoggien tuli pystyä toimimaan pareittain. Tästä syystä amerikanbulldogin ei pitäisi olla aggressiivinen muita lauman koiria kohtaan. Sen tulee aina olla sosiaalinen ja ystävällinen perheensä jäsenille.
Tämä rotu kiintyy erittäin vahvasti omaan perheeseensä ja osa koirista omaa myös korkean miellyttämisenhalun. Amerikanbulldoggi on kuten muutkin koirat; mitä enemmän vietät aikaa sen kanssa, sen syvempi luottamus rakentuu välillenne. Tämä rotu on myös suhteellisen rauhallinen kotioloissa eikä hauku turhan takia. Rodulle ominaista on myös pentumaisuus, joka säilyy vanhemmitenkin ja ilmenee usein juuri leikin tiimellyksessä.
Amerikanbulldogilla on kokoonsa nähden mahtavat voimat, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienempien ulkoilutettavaksi. Tästä syystä myös vähintään peruskoulutus olisi suotavaa jokaiselle tämän rodun edustajalle, näin omistaja selviää itse myös paljon helpommalla kun koira saavuttaa täyden kokonsa. Kuten kaikkia koiria, myös amerikanbulldoggia pitäisi pennusta asti totuttaa kaikkiin mahdollisiin asioihin, paikkoihin ja tietenkin ihmisiin. Vanha viisaus "Hyvät kokemukset ovat kivoja" on syytä pitää mielessä.
Amerikanbulldoggi on oiva koira aikuiselle, aktiiviselle ja paljon ulkoilevalle ihmiselle. Amerikanbulldoggi ei useimmiten aikuisena enää sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Jälki voi olla tällöin todella pahan näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen lopunikäiset. Muistathan, että amerikanbulldoggi on kokoonsa nähden voimakas koira, jonka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!
Lapsiin tottunut amerikanbulldoggi rakastaa yleensä lasten kanssa leikkimistä, ja osaakin leikkiä todella varovasti heidän kanssaan. Amerikanbulldoggi on aina valmis suojelemaan omaa perhettään; se on ystävällinen mutta samalla aina myös tarkkaavainen vieraiden seurassa - tämä juontaa juurensa amerikanbulldogin historiaan, jolloin eräs tehtävä oli nimenomaan suojella perhettä tunkeilijoita vastaan.
Kun amerikanbulldoggi pienestä pitäen totutetaan perheen muihin eläimiin, se todennäköisesti tulee niiden kanssa aikuisenakin toimeen. Lauman ulkopuolisia koiria se puolestaan ei välttämättä hyväksy, etenkään samaa sukupuolta olevia.
Amerikanbulldoggi tietää paikkansa ja myös arvonsa; aikuisena se tuskin alistuu vieraan eläimen edessä, oli se sitten minkä kokoinen tahansa. Juuri tämän vuoksi koirapuistossa käyminen aikuisen amerikanbulldogin kanssa ei ole suositeltavaa.
Amerikanbulldoggi on reviiritietoinen koira ja se osaa tarvittaessa puolustaa kotiaan/reviiriään omin päin ilman eri käskyä. Silloin koira myös keskittyy tehtäväänsä häiriintymättä mistään ulkopuolisesta - kuitenkin omistajan käskiessä sen kuuluu totella välittömästi. Valppaana ja omatoimisena koirana amerikanbulldoggi on erittäin utelias ja innokas tutkimaan kaikkea uutta. Sen kuuluu myös olla rohkea ja peloton, kuitenkaan olematta hyökkäävä tai aggressiivinen.
Amerikassa on vanha sanonta "Heart of gold and jaws of steel" – ”Sydän kultaa ja leuat terästä”, mikä pitää täysin paikkaansa. Moni rotuun tutustunut on menettänyt täysin sydämensä amerikanbulldogille. Amerikanbulldoggi on monipuolinen, haastavakin koira ja uskollinen kumppani, josta moni löytää kaikki koirassa toivomansa ominaisuudet – joillekin siinä kuitenkin voi olla koiraa liiaksikin.
2007 American Bulldog Club Finland ry
Alkuvuodesta 2007 joukko amerikanbulldoggeja osallistui tapahtumaan, jossa kokeneet suojeluun erikoistuneet maalimiehet testasivat heille uuden rodun hermorakenteita ja viettitasoja. Reilun vuoden ikäinen Rollo sai hyvät pisteet, ja olisi kirkkaasti kelpuutettu noiden ominaisuuksiensa perusteella suojelukoulutukseen. Tosin joku belgianpaimenkoiriin tottunut maalimies oli pitkäksi venähtäneen iltapäivän jälkeen todennut, ettei hän välttämättä haluaisi säännöllisesti olla se säkki, jota riepotetaan ympäri kenttää. Minulle Rollo on hienoin koiraystävä joka minulla on ollut, aina valmis kaikkeen yhteiseen hauskaan, kaikkiin ihmisiin ja eläimiin avoimesti suhtautuva ja perhettään ehdoitta rakastava ihastuttava hännänheiluttaja. Kiitos kasvattajille Kellylle ja Tiinalle Low River's Kenneliin!
Alkuvuodesta 2008 Rollo pääsi osalliseksi henkilökohtaisesta perheonnesta, joskin etupäässä tekotapa taisi poikaa viehättää. Ylpeä "Pappa" sen sijaan on suu korvissa ja syli täynnä palleroita.
Rollon päiväkirja, 30.5.2006
Tultiin iltapäivällä Papan kanssa ekalta käynniltä Roihiksen vanhustenkeskuksesta. Matkalla pari kimmaa jutteli toisilleen: "Kato miten ihanan näköinen", ja toinen kysyi sitten Papalta että "kuinka vanha?". Pappa sanoi että 42 vuotta, ja misu meni ovelan näköiseksi, olikin tarkoittanut kuulemma mua. Nyt ukko väsää kattoon vetolelua. On se duuninteko silläkin varmaan kovaa mutta perheellisen on kuulemma pakko yrittää.
Takaisin tukikohtaan mentäessä Pappa sanoi, että kandee satsata taukojumppaan ettei niskat mene juntturaan liiasta duunin painamisesta. Sitä varten se vetojubina kuulemma oli.
Duunin vihdoin loputtua lähdettiin Mamman ja Papan kanssa skutsiin grillaamaan; Pappa sai kauan haikailemansa snadin pallogrillin. Me koottiin se ihan itse!
Maksaviipaleiden (chic) kypsyessä pari vierasta turria tuli tontille. Painiksihan se tietysti meni...
Jos ei porukat olisi tulleet väliin, en ole varma miten kundin olisi käynyt. (Oikeasti se oli sikakiltti jäbä, mutta siitä on varmaan turha tehdä numeroa).
Vähän sen jälkeen jouduin ufosieppauksen kohteeksi (Mamma ja Pappa väittävät kantaneensa mua osan matkaa mutta se on tasan pötypuhetta). On se hurjaa mitä kaikkea pienelle koiralle voi sattua.
Rollon päiväkirja, 1.6.2006
Meidän duunipaikan kirjahyllyn alla asuu pieni hölmönnäköinen koira! Onkohan se hylätty? Olen jo monena päivänä murrannut sille, ja komentanut perse pystyssä sitä tulemaan esiin, ja pappa on ihmetellyt mun touhujani. Tänään se könysi itsekin katsomaan, ja alkoi nauraa. Se sanoi että se on joku "peili" (typerähkö nimi minusta koiralle), ja että se on laitettu sinne multa turvaan. Mikähän siinä oli niin hauskaa olevinaan, oikeastaan kävi vähän sääliksi sitä kaveria siellä hyllyn alla.
No, eipä naurattanut Pappaa eilen aamulla, kun joku Kontulan molopää oli yöllä vääntänyt auton kuskin puoleisesta ovesta lukon irti. Niin vanha ritsa vielä ettei löytynyt ainakaan heti varaosanakaan uutta lukkoa; Pappa tuumikin vetää reiän roudarinteipillä umpeen ja värittää mustalla tussilla kokonaisuuteen sopivaksi.
Himaan tultua mulle tuli ihan riiviömäinen olo. Mammaa on kiva komentaa ja vähän näykkäistä välillä, silloin sen ääni nousee sellaiseksi kivaksi kimitykseksi joka muistuttaa purulelun ääntä, mutta on musta hassumpi. Niskasta se vähän nostelee mutta musta me ollaan aika tasaväkisiä. Mamma väittää muuta.
Kun vetäisin ulkona hermosavut
ja sisään tultua makoisan kupillisen puuroa, lihaa ja kasviksia, niin nyt onkin taas jo rauha maassa. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.
Rollon päiväkirja, 8.6.2006
Pappa otti tässä yhtenä päivänä projektin todetessaan, että mulle tarvitaan patukoita ja vieheitä. Eihän se voinut kauppaan mennä, "säästi" taas tavalliseen tapaansa, hommasi paloletkua ja muita tykötarpeita. Nyt pitäisi olla riittävästi käytössä myöhemminkin kestäviä vehkeitä, tulikohan niitä lopulta kuutisenkymmentä.
Sen säästämisen kanssa oli varmaan vähän niin ja näin, mutta ukko vaikutti tyytyväiseltä lopputuloksen laatuun, vaikka vielä saakin tovin niitä täytellä. Kivaa se touhu mustakin oli, kunhan tästä kasvan niin kiva olisi treenata kokeneemmalla porukalla näitä "meidän" lajeja. Tottikseen Pappa mut puhui jo ennen syntymää, vaikka ne väittivät että yleensä pysyttelevät palveluskoirissa. Mutta tämmöistä riehkaamista oli tänään.
Rollon päiväkirja, 16.6.2009
Viikko on mennyt hiljaksiin lomaillessa. Lauantaina oltiin Erämessuilla, siellä olikin vaikka mitä. Sudet ja puolisellaiset ne oli laittaneet aitaukseen turvaan, portilta varmaan ilmoitettiin että nyt tuodaankin ihan eri sarjan poikaa pelipaikoille (kassissa tosin, vähän noloa...).
Pappa tärväsi reippaasti rahaa, tai sen mitä sillä oli, mutta kyllä se sitten saikin kaikenlaisia kypsän, aikuisen miehen välttämättömyystarvikkeita; ilmakiväärin, ritsan, heittoveitsen, poron- ja karhunlihaa, ja tietysti paljon älykkään näköisiä vaatteita. Kyllä Mamman nyt kelpaa kulkea Papan kanssa. Mamma olikin varmaan iloinen kaikista noista järkevistä hankinnoista, sillä se antoi mun vähän ajaa autoa, kun Pappa oli muualla. Yleensä mun paikka on tiukasti takapenkillä.
Tänään oltiin Rajasaaressa, siellä oli paljon kivoja painikavereita. Välillä niitä piti melkein laittaa jonoon odottamaan vuoroaan.
Veteen en viitsinyt kovin syvälle mennä, eilen menin Vanhankaupunginlahdella hiukan autetusti kun mulla oli riivikset ja korvat puusta. Vei se ainakin ajatukset muualle Mamman lahkeista. Mitä eroa on muuten sukeltamisella ja uimisella, eikö niissä molemmissa liikuta vedessä?
Lähdettiin aika pian Rajasaaresta veks, etten mä muka väsyisi liikaa. Joku oli syönyt autossa hampurilaisia kun olin muualla, olisinhan mä muuten siihen rapinaan ja döfikseen herännyt?
Ostettiin tullessa mulle laatikollinen broilerin siipiä, Pappa paukutti ne sitten parvekkeella vasaralla irti toisistaan ja annospusseihin. Ai niin, nyt mulla on jo oma pakastin, jota on hyvä täytellä.
Rollon päiväkirja, 17.6.2006
Tänään meille tuli heti aamusta hoitoon tuollainen nokiturkki sellaisen pikkulikan kylkiäisenä, joka sanoo Mammaa ja Pappaa Mummuksi ja Vaariksi. Ihan kiva että tuli vähän säpinää, meinasin juosta leuhkana kotimetsässä siltä mustalta puudelilta jalat alta, mutta ei se väsynytkään niin helposti kuin luulin.
Sitten lähdettiin Rastilaan AB-näyttelyyn. Meille pienimmille oli jokin Fun Puppy- tms. osio heti aluksi. Aluksi päättelin nimestä, että tarkoituksena on jotenkin ivata meitä nuorta polvea, niin kuin kepparit joskus tekevät, mutta ei kysymys ollutkaan siitä. On toi enklannin kieli vielä vähän hakusessa.
Aluksi tapasin veljeni Pärän. Broidi näytti olevan varsin timmissä kondiksessa, ja aamuisesta kokemuksestani viisastuneena päättelin, ettei mun kannata hiukka pulleampana poikana alkaa sen kanssa pystyotteluun tai mihinkään hyppimiseen, ettei lopu hapet kesken. Päätin viedä siltä mehut tehokkaalla mattopainilla (mä olen siinä hyvä), ja antaa sitten kyytiä.
Strategia olisi takuulla ollut tehokas, mutta narunjatkeet sotkivat ovelan suunnitelmani viemällä meidät tauolle ennen näyttelykehään menoa. Nyt joillekin saattoi jäädä sellainen erheellinen käsitys, että ko. jäsentenvälinen puruottelu olisi mennyt loppuun asti yhteen maaliin, kuten nyt kävi. Meitsi kun on noissa kuvissa ihan tarkoituksellisesti vielä alimmaisena.
Sitten mentiin näyttelykehään. Seisottiin vähän, juostiin ympyrää ja edestakaisin, joku ukko kopeloi mun munia. Ensin mulle meinasi tulla sellainen hyväksikäytetty olo, mutta sitten mä funtsasin että "hei, onhan joka telkkariohjelmassakin nykyisin joku kiintiönahkafagotinsoittaja. Tää on nykyaikaa...".
Sitten osa meistä sai uudet juomakupit, mutta ne oli kyllä jonkun taidekoululaisen suunnittelemat; ihan snadi juomaosa ja korkea varsi, tasan kaatuisi heti käytössä. Onneksi mulla oli oma kuppi megessä.
Sitten mä vedinkin vähän evästä, mutta arvatkaa mitä! Ilmeisesti joku kateellinen kanssakilpailija oli pistänyt mun safkoihin jotain tyrmäystippoja, sillä multa hävisi muisti kokonaan. Alhainen teko minusta.
Lopuksi me lähdettiin kuin mustalaiset, anteeksi, litteitä housuja ja lakerikenkiä käyttävät vähemmistökansalaisemme. Meinaan että tultiin valmiiseen pöytään tekemättä mitään, ja lähdettiin kun oli saatu mitä tultiin hakemaan, eli hyvää mieltä. Olihan tossa noi hoidokit, mutta silti. Suuri kiitos puuhamiehille ja -naisille, kivaa oli ja ehkä mekin joskus kannamme kortemme kekoon.
Rollon päiväkirja, 26.6.2006
Tultiin tänään telttailemasta. Viikko sitten lähtiessä käytiin aluksi eläinlääkärillä. Se sanoi etten mä mikään putte ole, vaikka Mamma ja Pappa olivat jotain syystä sellaista vähän uumoilleet. Painoa oli 10,3 kiloa, ja mulla oli kuulemma hyvä kroppa.
Sitten lähdettiin ajelemaan Kotkan suuntaan, mua pyöritytti ja mouhotutti. Pappa funtsi että ehkä jotenkin johtuisi rokotuksesta, kun mä söin ruohoa ja käpyjä. Vasta sitten kun se tajusi antaa mulle kaiken oikeuden nimissä kuuluvat broilerinsiivet, mä aloin tyytyväisenä koisaamaan. Maittoi se uni teltassakin, mulla oli oma makuupussi. Mamman kotkotuksia.
Naapurissa oli kiva frendi, Billy. Pyörittelin sitä vähän.
Kun tuli aika vaihtaa mestaa, autosta oli hävinnyt virrat kokonaan (viimeksi sentään vain lukko ovesta). Ei lähtenyt virtaa antamalla eikä hinaamalla käyntiin, ritsa piti hinata korjaamolle Haminaan, ja me mentiin läheiselle leirintäalueelle hinausauton kyydissä. Siellä puolestaan teltasta tuli ekan yön jälkeen levismerkkinen, mutta seuraava yö sujui sitten jo kondikseen laitetussa ja pelipaikoille ajetussa autossa. Uitiin, grillattiin ja dallattiin skuugessa, oli ihan jees. Viimeiseksi yöksi Pappa otti meille mökin, se ei halunnut lähteä eilen Stadiin, vaan puhalteli hassun näköisenä posket pullollaan, köpötteli mun kanssa hissuksiin ja joi tosi paljon vettä ja limpparia. Onkohan se jokin Juhannustraditio?
Tänään oltiin taas himanurkilla, näin pari nelikuista englanninbulldoggia, niitä perinteisempiä, jotka alkavat isompina korisemaan painin tai juoksun yhteydessä. Nekin olivat kivaa seuraa.
Rollon päiväkirja, 27.6.2006
Totanoin... mulle kävi tänään Rajasaaressa vähän molosti. Suvereeriin tapaani riiviöin taas kaikkia muita, vaikka aivan kaikki eivät olisi, ihme ja kumma, välittäneetkään mun seurastani. Sitten yhtäkkiä joku pienehkö hämärillä kujilla oppinsa saanut kojootti sovelsi mun korvaani jotain tuntemaansa ala-arvoista temppua, ja hups, siinä oli snadi reikä!
Emmä siitä kyllä mitään piitannut, vähän kartoin jatkossa sitä kundia, ja Pappakin rauhoitteli Mammaa, että on aivan sama onko se korva nyt hetken ajan punainen, sininen tai vihreä. Mäkin jatkoin siitä mihin olin jäänyt.
Jos tuolla nyt vuoden tai niillä main vielä voisi käydä, niin ehkä ne koirapuistohommat sitten olisi siinä. Ne kärhämät kun usein käännetään meikäläisen näköisten kavereiden syyksi, vaikka toinen kuinka kaivelisi ensin verta nenustaan. Ja mitä sitä muutenkaan turhaan hankaluuksia kävisi hankkimassa ja rodulle huonoa nimeä, mutta nyt on kaikki vielä helppoa ja hauskaa. Muutaman luottofrendin meinaan hankkia ennen kuin tulen isoksi ja pelottavaksi, nythän mä olen kuulemma vielä pieni.
Papalla ainakaan ei musta olisi pahemmin varaa urputtaa snadeista venteistä ja arvista, jos sen omaa nahkaa zekkaa, eikä se kyllä alkanutkaan. Mammakin palautui aika pian kun sai hampurilaisen ja verensokeri nousi taas kohilleen. Pappa sanoi että se ei ole ainoa juttu mikä naisilla menee joskus vuoristorataa.
Rollon päiväkirja, 29.6.2006
Emmä mitään nartuista oikein vielä ymmärrä, tai niin Pappa ainakin väittää. Mitähän niistä sitten pitäisi muka ymmärtää? Eikös joku ihmisten etevänä pitämä kallonporaaja, Freud tai joku semmoinen ollut pohtinut: "Mitä naiset tahtovat? Taivaan tähden, mitä ne oikein tahtovat!"
Mä jatkoin päiväkirjaa nyt samalle sivulle, kun tässä oli tilaa eikä mulle oikein ole tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa pariin päivään.
Lähimetsissä on touhuttu,
mutta Pappa aina lopettaa kun mä vielä jatkaisin.
Muuten se on kyllä niin viisas mies, ettei pienen koiran järki aina riitä ymmärtämään mitä se tekee, tai miksi. Eikä aina Mammankaan...
Äsken oltiin taas koirapuistossa, aika nuijaa kun monasti jengi lähtee lämään kun mua huvittaisi leikkiä. Onneksi taas löytyi pari kamua.
On sit kyllä yks aika jännä juttu; mä meen ehkä piakkoin mun ekoille treffeille yhen Lotan kanssa. Ja me voitais saada niitten porukoilta lainaksi teltta sen tilalle, mistä tuli Jussina entinen. Mut silti, jos joku pystyy blisaan meille oman niin se ois jees, jos ei bungaa liikaa. Joku tolkku pitää nääs olla kerjätessäkin, sanoo Pappa.
Rollon päiväkirja, 2.7.2006
Mä kävin tänään Lotan kanssa meidän ekoilla treffeillä. Lotan vakihoito Rocky oli jotenkin saanut selville, että meillä voisi olla tulossa jotain säpinää, ja vihjaisi että kandeis pitää tassut irti sen friidusta. Ehkä mä saisin siltä nyt pataan jos törmättäis, ehkä en. Se ei kuitenkaan pelaa joka pelkää, ja mä tuumin että tuollaiselta aikuiselta daamilta, jolla on mistä ottaa kiinni voisi saada vähän paremmat kyydit kuin joiltain keskenkasvuisilta ritsapennuilta. Ja niinhän mä sitten sainkin.
Mä koitin seistä aika suorana, kun en ole kovin buli. Pappa neuvoi, ja se taisi toimia.
Lotta oli aika pian valmista kauraa, mä vielä vähän esittelin mun liikkuvuuttani.
Sitten päästiin painimaan.
Rypsipellossakin oli kivaa vaikken mä siellä paljon nähnytkään eteeni.
Vettä juotiin kaksivaiheisesti sekä säästösyistä että erityisesti intiimin tunnelman luomiseksi.
Sitten me nähtiin tosi isoja ja oudon hajuisia koiria.
En mä jännittänyt nimeksikään niitä kummia otuksia, Pappa nosti mut piruuksissaan syliin että näyttäisin kuvassa mamerolta.
Nyt on mukavan rento olo. Kyllä kesä on kiva!
Pappa höpisi jostain jutusta, joka "on kuin metsäpolku; paranee vaan mitä enemmän sitä tallaa". Mä en siitä asiasta kyllä ymmärtänyt yhtään mitään.
Mä voin mielelläni painia vielä vähän aikaa varmaan kenen kanssa vaan, sillä on myös sanonta jonka pienikin koira bonjaa: "Joka valkkaa, se painii keskenään".
Rollon päiväkirja, 5.7.2006
Aika paljon misuja liikenteessä, vai onkohan se ihan korrekti ilmaus koiraneideistä?
Mä painan taas duunia niska limassa jo kolmatta päivää, kun lomat tuli pidettyä. Maanantaina Pappa vähän kiroili kun ei olisi halunnut ruveta hommiin, mutta kyllä tää nyt taas jo alkaa sujua.
Päivällä mä olin Papan mukana kierroksella, olin hirmu tarkkaavainen että oppisin hommat nopeasti ja etenisin uralla.
Keikan jälkeen palattiin toimistolle, ja tehtiin lenkki Sörkan vankilaa reunustavalla vihreällä vyöhykkeellä.
Ihailtiin siellä puberteettien omaehtoista taideharrastusta. Ihan hanurista jos multa kysytään, mutta parempaa puuhaa kai sekin on kuin moni huonompi.
Alkuillasta käytiin Dinan isännän kanssa meidän skutsissa, gimma voisi tulla ehkä ensi kerralla messiin. Kun oli aikamme kohlotettu, mä epähuomiossa laattasin vast'ikään skruudaamani broilerivainaan lentotason. Sitten mä kyllä heitin sen uudestaan helttaan, sillä ruokaa ei kande laittaa hukkaan.
Vähän ällöä kuulemma mutta ihan hyvää. Kerran pitäisi vielä lähteä ulos ennen kuin pääsen Mamman ja Papan bunkkaan keräämään voimia huomiseen duunipäivään. Mutta torstai on toivoa täynnä...
Rollon päiväkirja 6.7.2006
Tuumin aamuyöstä TV:stä tutuin sanamuodoin: "Nyt on vielä vähän hiljaista mutta kyllä se tästä lähtee", ja väänsin hiljaksiin tortillat Mamman ja Papan sängyn viereen. Mamma astui siihen ylös noustessaan, ja johan tuli aamuun elämää sen turhan Hesarinrapistelun sijaan. Hyvän maun nimissä en poikkeuksellisesti julkaise kuvamateriaalia kyseisestä episodista.
Kohta syön ja lähden metsään, hyvää torstaita kollegoille ja heidän läheisilleen.
Rollon päiväkirja, 9.7.2006
Oltiin taas telttailemassa, kun saatiin lainaksi teltta sen tilalle, minkä Pappa pani Jussina päreiksi. Nyt se varoitteli muakin turaamasta hyttysverkon kanssa, vaikka olis luullut sen olevan suht' hiljaksiin niistä asioista.
Tavalliseen tapaan uitiin, dallattiin ja syötiin.
Kun mä löysin ihan itse skuugesta jotain suuhunpantavaa, eli rastaanpoikasen, niin Pappa omi sen heti itselleen.
Ja mä en siis saanut edes maistaa sitä!
Mua ei huvittanut koko ajan uida, ja jäin välillä vartioimaan leiriä, kun Mamma ja Pappa kävivät vedessä.
Ekana iltana mä jemmasin palan lampaankylkeä heinikkoon, mutta pupu oli yöllä tullut ja vienyt sen. Päätin laittaa luun sen verran varmaan fikkaan, ettei sama pääsisi toistumaan.
Pappa alkoi välillä viimeistelemään sitä murron jälkeistä auton oven korjausta. Aika pikkutarkkaa touhua mun mielestä, kyllä auto voi olla joillekin tärkeä! Onneksi se sentään älysi lopettaa, kun tussi ei oikein tarttunut kunnolla siihen roudarinteippiin.
Sitten päästiin jatkamaan kävelyä, ja me oltiinkin ihan kuin pellossa...
Oli aika kliffaa.
Tänään purettiin leiri ja tultiin kotikulmille, huomenna on taas duunipäivä. Voi elämän kevät!
Rollon päiväkirja, 15.7.2007
Heräsin tänäänkin jo kuudelta, mutta kun Pappa repi kledjut niskaan, niin mua ei huvittanutkaan nousta sen paikalta bunkasta. Olinhan mä jo vääntänyt komeat tortut partsille.
Puolenpäivän aikaan mentiin Nokalle treeneihin, mä kyllä etupäässä keskityin havaintojen tekoon ja sosiaaliseen elämään. Oli aika kliffaa kun heti tontille pölähdettyäni Lotta antoi mulle kostean pusun poskelle.
Isot koirat vetivät kettinkejä tai kärryjä, mua aluksi kummastutti se touhu, mutta pian se alkoi näyttää aika kiinnostavalta. Dina veti komeasti musta aika painavan näköistä kuormaa.
Jude kannusti Dinaa, ja mä koitin olla välittämättä tilanteen esteettisten asetelmien groteskiudesta.
Oltiin vaan Papan kanssa niin kuin ei mitään.
Sitten mä saalistin sellaista vikkelää karvaista otusta, joka pääsi aika usein haneen multa. Parantaa kuulemma koordinaatiota.
Dina & springpole.
Lottakin otti viehettä, ei mikään paha kanttura ikäisekseen, meinaan kun on kuitenkin tota massaakin vähän eri tavalla kuin vaikka meikäläisellä.
Sitten ajeltiin katsomaan mun tulevaa syyskuista hoitopaikkaa Bahin luona. Ensin mä funtsin että sillä on "ne päivät" varmaan tulossa, kun vastaanotto oli vähän äreänpuoleinen, mutta pianhan sekin gimma suli mun charmin edessä.
Sitten mä sain himassa luun, jota piti rouskuttaa safka-aikaan asti, ja kohta ne kiikuttaa mut taas skuugeen. Sitten mä varmaan tipahdan kuin torakka.
Rollon päiväkirja, 16.7.2006
Oltiin tänään aamulla aika fleguja, ja oli kiva yllätys kun puhelin soi ja Siru-sisko ilmoittautui vierailulle tänne päin. Mukana tulisivat Sirun frendi Evita, nuori dogoneiti, sekä mun Dina-täti. Mentiin meidän läheiseen koirapuistoon, jossa ei normaalisti käydä nurkkakuntaisten mulkeroitten (Papan ilmaus) takia, mutta nyt me saatiin olla siellä ihan rauhassa.
Systeri hymyili mulle valkoiset naskalihampaat loistaen, kun vaihdettiin kuulumisia. Veri on vettä sakeampaa.
Nätit leegot oli myös Evitalla, se on kiva kun nuoret tytöt pitää huolta hampaistaan.
Dina-täti otti välillä lapsenkaitsijan roolin, se on aina niin hellä ja huolehtivainen.
Siinä se tapaaminen menikin rehveltäessä, tässä taas Evitan kanssa.
Välillä oli kimppakivaakin,
ja sitten gimmat alkoi ottamaan aloitteet handuun, ja mä annoin niitten vähän dominoida; jotkut friidut diggaa semmoista.
Tunnelmaa ei latistanut edes se, että Siru oli pyörinyt selällään koiran skeidassa. Eihän se mulle kuulu mistä kukin kiksinsä saa, ja saattoihan se olla vahinkokin. Pisti vaan epäilyttämään, kun jompi kumpi pikkugimmoista oli pyyhkäissyt samaa luonnontuotetta meikäläiseenkin. Pappa kuitenkin teki sille pikafiksauksen, enkä joutunut suihkuun kun Mamma tuli himaan. Sillä on taas sellainen fiksaatio, että aina pitäisi pestä.
Äsken kun mä heräsin, mulle tuli mieleen se kun Pappa sanoi muutaman kerran meillä hoidossa olleelle vouhottavalle hoffille läähätykseen kyllästyttyään, että "mene nuolemaan pistorasioita". Mä jäin funtsimaan, oiskohan se sitten niin kivaa että muu hölmöily unohtuisi, ja päätin kokeilla. Meillä oli muuton jäljiltä (<3v sitten) jäänyt yksi vanha pistorasia teipillä peitetyksi, kun sopivaa kantta ei ollut löytynyt. No, mä kiskoin teipin irti, ja liitin oman töpselini verkkoon.
Auts, pakko oli vähän kiljahtaa! Sinne koloon oli ilmeisesti pesinyt kurre, joka heti nappasi mua nenästä oikein huolella. Vetäydyin keittiöön hautomaan kostoa, mutta sinne kurren kololle mä en taida enää mennä. Papasta se oli taas olevinaan hauskaa...
Rollon päiväkirja, 17.7.2006
Kun tultiin tänään aamulla duuniin, niin Pappa jupisi jotain ”lentävistä rotista” ja ”auton paskaajista”. Mä en oikein hiffannut mihin se liittyi, mutta kun mä menin kauneusunille, niin Pappa lupasi tarjota mulle työpaikkalounaan päivällä.
Jotain se oli väsännyt sillä aikaa kun mä lepuuttelin.
No, se lounas oli sitten, miten nyt sanoisin kauniisti, mielenkiintoisen näköistä ja hajuista. Enemmän mun teki mieli peuhata sen kanssa, vaikkei safkalla saisi leikkiä, ja vähän muristakin.
Sitten Pappa teki siitä jonkinlaisen sekoituksen kuiviksen kanssa, ja menihän sekin nassuun. Ei mitään kovin hääviä, mutta Pappa sanoi tietävänsä kyllä; oli kuulemma hurjina nuoruusvuosina jollain survival-reissuilla itsekin skruudannut noita. Sanoi maun muistuttavan härskissä kalanmaksaöljyssä liotettua nahkavyötä. Paha mennä sanomaan kun en ole maistanut sellaista nahkavyötä vielä.
Sitten mentiin taas eläinlääkäriin. Se ei johtunut siitä safkasta vaan menin saamaan toisen rokotuksen. Painoa mulla oli 16,2 kiloa, ja kaikki kondiksessa.
Rankan duunipäivän jälkeen mentiin läheiselle joutomaalle ulkoilemaan. Koska paikka on usein myös maksullisen lemmen näyttämönä, tarjoaa sen maasto pienelle koiralle mahdollisuuden mielenkiintoisiin löydöksiin.
Pappa meinasi just heittää kepillisen, kun palloilin polleana sen luokse poski pullollaan. Kun Pappa sitten oli saanut sormineen kaivettua mun suusta käytetyn tamppoonin, se päätti jostain syystä pitää katkarapunsa puntissa himaan saakka. Vitsi se on hyvä pidättämään, mä en varmaan pystyisi vaikka joskus yrittäisinkin.
Päivä oli siis gastronomisesti sangen antoisa, "fastfoodia" ja "makuja maailmalta" (ehkä Virosta). Illalla suuntaan kohti uusia seikkailuja.
------------------------------------------------------------------------------------
Iltalenkki tuli tehtyä, ja nyt ne "vatipäät" poimi mulle vielä mustikoita safkan päälle; ei taaskaan kuivista. No toisaalta, voi kai sitä syödä tälleen ihan väärin niin kauan kun voi hyvin ja pysyy terveenä. Niihin valkoisiin lentäviin rottiin en kumminkaan enää kajoa, ja Pappakin lupasi olla enää laittamatta niitä kummallekaan.
Rollon päiväkirja 5.8.2006
Tultiin just Stadiin viikon pöndereissulta, oli ihan semmoista perusettiä mitä nyt mökillä yleensäkin. Jemmailin mukaan otettuja lihoja alkuviikosta skuugeen pahan päivän varalta, mutta popsin ne sitten myöhemmin ihan muuten vaan, kun ei sitä pahaa päivää tullutkaan.
Sitten tietenkin saunottiin,
grillattiin
ja vähän treenattiinkin. Leegot lähti suusta mutta kivaa oli, ja pappa sanoi että kohta mulle kasvaa ison pojan hampaat.
Kävin Papan kanssa viemässä katiskan järveen, mutta en voi väittää veneilykärpäsen mitenkään pahasti puraisseen. Jatkossa mä pidin vähän etäisyyttä kun porukat alkoi roudaamaan kamoja veneeseen. Kerran ne silti muilutti meikäläisen messiin, ja olihan siinä oma hohtonsa nähdä mistä se limainen ja suomuinen eväs oikein tulee.
Pappa sai virvelillä jonkinmoisen hauen, mä söin sitten niitä snadimpia pitkin viikkoa.
Sen isomman päästä tehtiin perinteinen seinäkoriste.
Pappa ylitti Imatrankosken vaijeria pitkin, mä olin vähän pelkäävinäni kun ne vedet alkoi tulemaan meitä sillalla olijoita kohti. Jengi otti mun esityksen ihan todesta.
Papalta meinasi välillä tulla ulkohuussissa värikäs haukotus, ja niinpä se kerran hoitikin ne asiat raikkaassa ulkoilmassa maastossa muka hyvässäkin jemmassa. Mä en taas saisi kirjoittaa tästä, enkä menekään yksityiskohtiin; totean vain, että Mamma pesi sitten mun suun ja naaman järven rannassa pihlajanlehvillä...
Tämmöinen viikko mulla oli tällä kertaa, maanantaina mun pitää taas mennä duuniin, vaikkei pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa pitäisi olla lapsityövoimaa. Kaikki väärinkäytökset ei vaan tule julkisuuteen...
Rollon päiväkirja, 6.8.2006
Hei, mä näin vartti sitten ekaa kertaa kyykäärmeen! Siitä tuli jännä sähinä kun se meni keskellä tietä mun ollessa vapaana, ja vaikka Pappa huusi mulle "ei" just ennen kuin se räppäsi mua nenään, niin pitihän mun haistaa sitä ennalta-arvattavin seurauksin. Kirsuun tuli vain yksi verta tihkuva hole, joten osuma ei ollut läheskään täydellinen mun ilmiömäisen reaktiokyvyn vuoksi.
Mamma lähti lylläämään himaan hakemaan Papan lompakosta kortisonitablettia (ukko jätti lompakon just tänään himaan kun se kuulemma hiersi näissä tietyissä housuissa sen pebaa), ja me dallattiin iisimpää vauhtia Papan kanssa, kun ei kuulemma kande hötkeltää jos on saanut hitin. No, kun ei mun kolvi alkanut turpoamaan eikä mitään muitakaan oireita tullut, Pappa sanoi ettei se snake saanut upotettua sitä hammasta tarpeeksi syvään, eikä myrkkyrauhanen tyhjentynyt. Ei me sitten vedetty sitä jyvääkään huiviin, ja se oli Papasta hyvä juttu.
Vaikka Pappa on yleensä pidättäytynyt turhasta luontokappaleiden surmaamisesta väittäen käärmeilläkin olevan paikkansa ekosysteemissä, niin tästä nimenomaisesta yksilöstä kyllä tuli vainaja alta aikayksikön. Se ottaa näköjään helposti pulttia jos mulle ryppyillään, luulee kai etten mä itse haldaisi tilanteita. Tavallaan ihan herkkää.
T. Rollo, pieni ja onnekas.
Voi fittipaldi, osui se suomuinen bratwursti mun pärstään kuitenkin ihan tarpeeksi, alkoi nimittäin meikäläisen yleensä niin ylväs profiili muistuttaa erehdyttävästi bullterrierin hieman koomista naamavärkkiä!
Mamma ei asian viihteellistä puolta oikein nähnyt, ja Pieneläinklinikan ohjeen mukaan heitettiin sitten lopulta se kortisonipilleri naamaan. Pitkän jonon vuoksi mentiin kuitenkin Hertsikan eläinlääkäriasemalle, jossa oli huomattu saatavan paremmat katteet nesteyttämisestä, kipulääkkeestä ja antibioottikuurista.
Kun Pappa teki aika selväksi, ettei kanyylia jätetä mun hihaan, eikä antibiootteja rouskita huvin vuoksi, päästiin viimein tiputuksen ja teemutötsin (Temgesic) jälkeen himaan. Pissan eritystä piti seurata, ja mä eritinkin sen heti pihalle. Nyt on vähän semmoinen olo kuin loman viimeisenä päivänä kai pitää ollakin, aamulla on varmaan vielä pärstä turvoksissa.
T. Rollo, pieni ja pallinaamainen
Rollon päiväkirja, 7.8.2006
Kiitokset vain parenemistoivotuksista. Kysymyksiin voinnista sanotaan vaikka niin että ainaski paljon paremmin kuin se kärmes...
Ei valittamista, lorvin päivän duunissa niin kuin me yleensäkin Papan kanssa maanantaisin tehdään, ja äsken oltiin vähän ulkona. Oli ihan kliffaa.
Naama ei näytä enää ihan kaksin käsin pestävältä, ja kokemusta rikkaampana suuntaan taas kohti uusia seikkailuja.
T. Rollo, uteliaan luumunenän omistaja
Rollon päiväkirja, 3.12.2006
Oltiin Papan ja mun uusimman hoidon, Bahin kanssa reissussa viikonloppuna. Mä en aina oikein tajunnut mikä oli kupletin juoni, mutta oli ihan nastaa.
Perjantaina ei ollut niin(kään) paljon hommia kuin tavallisesti, ja oltiin jo päivällä aika pitkään ulkona, vähän niin kuin eväsretkellä.
Ei me kyllä sitä evästä kokonaan syöty, kunhan hölmöiltiin että jaksettiin sitten istua autossa.
Lauantaina rytyyteltiin erilaisia metsäteitä pitkin heti aamusta, ja me oltiin vähän huuli pyöreänä että mihin me oikein mennään.
Sitten me pääteltiin omista ja muun porukan kledjuista, että varmaan pikkujouluihin.
Bahilla meinas tulla itku matkalla, se sanoi ettei se kehtaa lähteä mihinkään bileisiin siinä kauheassa mekossa. Mä sanoin ettei se munkaan kostyymi varmaan mikään Armani ole, mutta jos on boolia ja hyvää safkaa, niin mennään silti.
Ne bileet oli sitten ilmeisesti kuitenkin peruttu, koska me mentiinkin koko päiväksi metsään koheltamaan.
Meillä pidettiin ne hölmöt kuteet päällä, ja Pappa vielä irvaili, että mä muka näytän ihan joltain sarjakuvabulldogilta.
Kun tuli pimeää, lähdettiin kämpille. Auto haisi märiltä koirilta, mutta fiilis oli hyvä.
Illalla ja yöllä ukot turisivat niitä näitä aika myöhään, etupäässä jostain hirvistä. Mitähän ne on? Jotain syötävää ilmeisesti, koskapa sellaisen maksaa ja munuaisia kuuluivat nauttivan hiukopalaksi törinöittensä lomassa.
Sunnuntaiaamu valkeni sateisena, ja joku tietäjä oli Papalle moneen kertaan sanonut, etteivät ne hirvet, mitä sitten ovatkin, kuulemma liiku ajossa sateella. Ukko vetikin sitten peittoa korville, ja me jäätiin sen kainaloon kuorsaamaan.
Muu pikkujouluporukka olikin sitten tavannut pari sellaista hirveä, ja nyt mekin hiffataan vähän paremmin, millaisia ne voivat olla.
Mutta nyt mua mietityttää, mikä mahtaa olla sellainen "vittuperkele", mistä Pappa moneen otteeseen puhui toisten tultua metsältä?
Rollon päiväkirja, 28.7.2007
Tänään nukuttiin aika pitkään, koska tänään käytiin aikaisin ulkona, klo.2:30. Silti mä järjestin Papalle kakkakepposen. Se ei löytänyt sitä sängyn päädystä heti, ja luuli että mä olin heittänyt vain leijan.
Heräiltiin siinä sitten rauhassa, ja lähdettiin rullaluistelemaan, tai mä kyllä vaan tassuttelin megessä. Pappa on tosi taitava tossakin hommassa. Musta jo luistelukin olisi varmaan vaikeaa, mutta Pappa veti siinä sivussa monta kertaa ihan suvereenisti sellaisia ”Saturday Night Fever” –leffasta tuttuja Travoltamaisia kuvioita, samalla kun kädet viuhahtivat salamannopeasti taaksepäin. Melkein tuli samanlainen ääni kuin ninjaleffoissa. Liikkuukohan ne sen handut yhtä nopeasti eteenpäin? Pitää kysyä vähän myöhemmin Jude-sedältä.
Matkalla soitettiin Siru-siskolle, ja tavattiin sitten Länsimäen koirapuistossa.
Sitten me juostiin.
Välillä multa unohtui toi lähisukulaisuus, mutta on systeri silti pihtari. Vanhaksipiiaksi jää tolla asenteella.
Pidä p.....
Sitten me lähdettiinkin meneen, Pappa esitteli taas niitä sen hienoja koreografioita. Vitsi mä olin ylpeä siitä.
Rollon päiväkirja, 8.8.2007
Töissä oli tänään aika tylsää, kunnes lähdettiin Papan kanssa ulos.
Oli sikahyvä ilma, ja oltiin aika kauan.
Tutusta maastosta löytyi tällä kertaa Subtv:n illan leffan (Caveman's Valentine) teemaan sopivasti uusi asumus.
Pappa kysyi, ollaanko siellä kotosalla, ja oltiinhan siellä. Sukulaiskansan edustaja oli kuulemma reilu kuukausi sitten tullut Suomeen työnhakuun, mutta kielitaidon puute ja ehkä myös ammattiala, polttopuiden pilkkominen olivat hidastaneet työllistymistä. Näin se oli Papalle jutellut sellaisella ulkomaankielellä, että mäkin melkein bonjasin. Saatiin kuvauslupa.
Musta oli kuitenkin aika nuijaa poseerata yksin...
...joten pyydettiin talon isäntä samaan kuvaan. Lupa kuvien julkaisemiseen saatiin samassa yhteydessä.
Viedään varmaan huomenna kaffetta, sokuria ja työnhakuun tai ainakin syksyn säihin paremmin soveltuvia kledjuja tuomisina.
Rollon päiväkirja, 26.8.2007
Käytiin pitkästä aikaa vetotreeneissä. Nyt Pappakin pääsi kunnialla paikalle, kun ei yrittänyt rullaluistimilla reppu täynnä konttikettinkiä, vaikka se Jude-sedän mukaan näyttääkin Wayne Gretskyltä eteenpäin mennessään.
Ensin treenattiin ketjulla.
Itse kärrynveto oli aika hakusessa.
Sitten reuhuttiin muuten.
Palattiin himaan kaupungin ja Sörnäisten metroaseman kautta. Siellä näytti olevan jokin kovaääninen härdelli (ei sinänsä kovin harvinaista), ja koska Pappa on sellainen rauhanrakentaja, niin se meni yksin tilanteessa olleelta pienikokoiselta vartijalta kysymään, voitaisiinko olla jotenkin avuksi. Kaveri toivoi, että voitaisiin seisoa kinastelevien osapuolten välissä, ja niinhän me sitten tehtiinkin.
Sitten kun ne oli huutaneet ja heiluttaneet käsiä tarpeeksi, ne lähti enemmän tai vähemmän lämpöisinä himaan tai hotlaan tai mihin nyt kukin meni. Mä pistin välillä pitkäkseni, kun Pappakin otti tapansa mukaan coolisti. Kontulan poikia, Pappa ja mä, Low River´s Eastside Forrest Troll.
Rollon päiväkirja, 29.8.2007
Rollon lukijoidensa toimesta Masaksi ristitty frendi oli kehitellyt asumuksensa lisäksi myös oivaa bisnesideaa. Kundi oli nikkaroinut kasaan taatusti kestävän kehityksen standardit täyttävän kulkuneuvon, josta tuskin tiukimmallakaan ituhipillä tai viherpipertäjällä on sanottavana moitteen sanaa. Kierrätysosien käytön, käsityön osuuden, customoidun satulan ja peräkärryn tarjoaman kuljetuskapasiteetin lisäksi erityistä tunnustusta uskoisin niissä piireissä annettavan ehdasta suomalaisesta klapista valmistetusta jykevän herkästä tukijalasta.
Rollo tutustui ajopeliin,
ja antoi sille hyväksyntänsä.
Tämän tuotekehittelyn prototyypin avulla "Masa" on ajatellut käynnistää pihojen ja puutarhojen kunnostuspalveluita tarjoavan pk-yrityksen (paperipuolesta ei ollut puhetta). Firma voisi esim. kerätä ja kuljettaa pois roskia, risuja, oksia, lehtiä, sekä suorittaa haravointia, karsintaa, polttopuiden pilkontaa ja mahdollisesti pienkorjauksia, jos vehkeet löytyvät kunnostuskohteesta.
Käynnistysvaiheen kuljetuskapasiteetin ollessa vielä melko pieni, ei esim. liesien, kylpyammeiden tai pesukoneiden kuljetus todennäköisesti tule kysymykseen. Kaatopaikkamaksut sisältynevät palvelun hintaan, mikä se sitten onkin, uskon "Masalla" olevan omat kanavansa, joiden kautta kuormien purku tulee yrittäjälle varsin edulliseksi.
Ja eikun syystöihin!
Rollon päiväkirja, 1.1.2008
Pitkin päivää oli jo kaikkea kivaa pauketta, mutta kaikkein kliffointa oli, kun mentiin vuoden vaihtuessa Kelkkapuistoon. Sinne oli kokoontunut paljon kilttejä ihmisiä, jotka tiesivät miten mä innostun kaikesta mikä pitää kovaa ääntä ja mistä tulee jänniä valoja, savua ja hajua. Pölynimurista mä en pidä, siinä koneessa täytyy olla jotain kieroa; Pappakin on aina naama ihan tiikerintortulla kun se sitä käyttää, mikä on kyllä onneksi tosi harvoin.
Papalla oli mua varten sellainen aika iso roomalainen kynttilä, mikä ampui kahdeksan laukausta, jotka sitten räjähtivät kauempana. Ainoa fitti juttu oli se, että Pappa sitoi mut tolppaan, enkä mä saanut yhtään niistä napattua kiinni. Mutta nastaa se oli.
Turhan äkkiä se kyllä sitten loppui.
Mutta sitten oli toki vielä niiden mukavien ihmisten mua varten tuomat moninaiset paukut ja värivalot. Mä olin ihan täpinöissä.
Lisäksi mä olen kuulemma GMF ja jengi venaa innolla jotain nahkamahaisia marsunaihioita, mitähän sekin kaikki meinaa? Nyt ei jaksa kelata, mä meen vetään zetaa.
Hyvää tätä vuotta koko bändille toivottaa Rollo
Rollon päiväkirja, 15.6.2008
No zabe taas. Mä olen pitänyt aika pitkään tarkoituksellisesti varsin matalaa profiilia, kun Papan perhekokoonpanoon tekemät muutokset alkoivat saamaan jo lähes tragikoomisia ilmenemismuotoja, ja mä en viitsinyt lisätä gasoa eldikseen, niin sanoakseni. Ei kande strittaa omaan kotsaan...
Me oltiin taas viikko pöndellä, sviddu että hermo lepäsi. Käytiin fisustamassa vaihtelevalla, keskimäärin kuitenkin hyvällä menestyksellä. Mamma hankki alkupalaksi simpukkaa kasvispedillä,
ja Pappa puolestaan hommasi uuden pyyntivälineen, iskukoukun.
Saatiin me kyllä perinteisempääkin saalista,
josta riitti kaikille.
Mamman hyvästä asenteesta huolimatta
miehekkäämpi eväs piti hankkia marketista.
Mä olin vähän nolona kun noi kaks koko ajan vaan hempeili
ja söpösteli.
Mulle iski jo välillä ihan sokerikooma.
Mutta siistiähän siellä oli, mäkin osasin nyt jo relata botskissa, vaikka joskus nuorempana ehkä tuli vähän mouhotettua.
Lähtöpäivänä noi ihmiset halusi vähän seikkailla, silleen turvallisesti (kun Pappakin on "muuttunut mies").
Mamma meni Imatran kosken yli,
Pappa leikki tolppa-apinaa.
Sitten se yritti kiivetä Imatrankosken sillalle,
mutta ei siitä tullut mitn.
Sitten takaisintulomatkalla me poikettiin Porvoossa. Siellä vierasvenesatamassa Mamma kikatteli jotain, mä en bonjaa mitä.
Mä olin aika relaksoitunut kun päästiin reissusta himaan. Ehdittiin vetää muutama tunti zetaa ennen tänpäiväistä RotuRacea, missä mä kävin parantamassa viimekesäistä aikaani. Silloin mä olin vielä puberteetti. Nyt 80 metriä meni aikaan 6,85 sekkaa, ei paha musta kun mä en ole kumminkaan ihan mikään vipetti kropaltani.
Rollon päiväkirja 14.7.2008: APA SummerHeat Pull 2008
Vaikka mun taakanvetoura ei lähtenyt nousuun, mentiin hengailemaan Huittisiin, tapaamaan frendejä ja osallistumaan oheiskilpailuihin. Meidät kasteltiin ennen skaboja, mutta mulle tuli silti välillä aika kuuma, ja mä viilentelin kukkaistutuksissa.
Mamma suojautui lippiksen alle.
Toiset olivat mieltyneet tuollaiseen Woodstock-malliseen karvaiseen vieheeseen,
toisten, kuten mm. mun (ja Papan) suussa sileä malli tuntuu mukavammalta. Papalla oli taas verenpaineet kohdillaan.
Ire-mummo oli taas kovassa iskussa.
Pientä sievää Dustya tarvittiin kaksi raavasta ukkoa vetämään puuhun.
Dustyn balettitossut oli hävinneet, mutta koreografia oli kyllä hallussa.
Kelly ja Tiina katosivat välillä johonkin. Mä en hiffannut mitä ne puhui reisille menemisestä. Musta kaikki meni koko päivän kuin ns. vanhaan lajitoveriin, ja trust me, I know what I´m talking about...
Sitten alkoi köydenveto. Mä sain kepitettyä Dustyn nopeudella ja suunnattomalla munkilla. Pappa on aina teroittanut mulle, että maailma on pienten ja vikkelien. Loppua mä en siitä jutusta muista.
Kelatkaa ite, miten mä muuten olisin tota mastodonttia vetänyt mihinkään?
Mä voitin Hang-Timen ja isojen luokan (83 LBS & over) köydenvedon (Tug-o-War).
Kiitos taas kaikille osallistujille ja erityisesti järjestäjille. Papalta erityismaininta grillatusta pekonista, vaikka mä en ihan saletti olekaan sen sopivuudesta Papan vartalonmalliin. Mutta hyvä ruoka, parempi mieli.
Rollon päiväkirja, 22.10.2008
Tää oli taas ihan ihme päivä. Mamma oli aamusta alkaen kuin kiukaan ja hyrrän yhdistelmä, sähisi ja pyöri ympyrää pääsemättä oikein mihinkään ja kävi muutenkin höyryllä.
Sitten kun se oli juonut kahvia, saanut otsatukan ja naaman mieleisikseen ja vaatteet oikein päin päälle se rauhoittui – vähän ja vähäksi aikaa. Se oli nimittäin pistänyt sen sukkahousut siinä säätäessään säpäleiksi, ja kun Pappa ei lämmennyt farkkuidealle, niin Pappa joutui seuraavaksi vuorossa olevan taksimatkan aikana poikkeamaan Stockmannilla ostoksilla. Pappa kysyi myyjältä sukkahousujen sijaintia, ja myyjä varmisti ettäkö naisten. Pappa oli tuuminut ”eikun itselle ajattelin”, ja myyjä oli valistanut että kyllä niitä on miehillekin. Voi elämän kevät…
Sen jälkeen me mentiin johonkin virastoon ja mä jo ajattelin että tää on joku Papan duunijuttu, mutta ei se ilmeisesti ollut. Mäkään en saanut mitään safkaa niin kuin duunissa yleensä, vaan mun hihna työnnettiin Jude-sedän käteen ja käskettiin olla hiljaa. Melkein ainahan mä olen muutenkin, toisin kuin esimerkiksi Jude-setä.
Ensin meille väitettiin, että meidän aika on peruttu, sitten varauksessa oli jotkut ihan muut nimet, ja lopuksi jotkut paperit hukassa. Pappa kysyi siltä tädiltä mitä …tua se sählää.
Sitten me kuitenkin päästiin aika pian toiseen huoneeseen, missä vietettiin kai Joulua, kun siellä paloi kynttilät.
Joku mies puhui Papalle ja Mammalle jotain perheen perustamisesta ja instituutiosta. Nyt mä ymmärsin täydellisesti, mikä on aika harvinaista; se perhe ollaan me, ja se vaikeampi sana on sitä mitä tehdään siinä meidän duunin kulmilla Aleksis Kiven kadulla. Sitä mä en snaijaa mistä se ukko tiesi sen missä mä arkipäivisin ulkoilen.
Se ei onneksi kuitenkaan puhunut pitkään. Se käytti Mammasta jotain kummallista nimeä, ja mä näin että se oli Papan mielestä aika hauskasti sanottu. Sitten ne laittoi jotkut uudet renkaat sormiin ja otti vielä lisää valokuvia.
Pappa kertoi mulle luottamuksellisesti, että jos säät olisivat sallineet, niin Mammalle yllätykseksi ovella olisi ollut auto, joka olisi vienyt meidät suoraan jonnekin skuugeen josta olisi lähdetty kuumailmapallolla takaisin kotia kohti, mä olisin päässyt megeen. Mamma kun on vähän sellainen akrofoobikko, eli tykkää just lentämisestä ja korkeista paikoista, niin se olisi varmasti ollut siitä tosi kliffaa.
Säät eivät nyt kuitenkaan suosineet, ja kun oli käyty frendien kanssa kahvilla tultiin himaan.
