Minä

Olen Harri Eerikäinen, Helsingissä 17.1.1964 syntynyt mies.
Olen tehnyt vaihtelevia töitä tynnyritehtaalta teurastamoon 16-vuotiaasta lähtien. Koulutukseltani olen diakoni, ja olen toiminut vuodesta 1989 alkaen erilaisissa sosiaalipuolen tehtävissä työhön, työllistymiseen, kuntoutumiseen ja näihin liittyvien kysymysten kentässä. Vuodesta 1990 olen ollut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa.
Elämääni on mahtunut paljon niin iloa, valoa ja rakkautta, kuin myös surua, pimeyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen usein kirjoittamalla halunnut ymmärtää mennyttä elämääni oppiakseni ja kasvaakseni siitä, ja usein tarve tähän on ollut suurin silloin kun ilon ja valon määrä on ollut pienin. ”Jolla onni on, se onnen kätkeköön” kehottaa vanha sananlasku, ja vaikken sitä ole mitenkään erityisesti pyrkinyt noudattamaan, niin näin vain näyttää käyneen enemmän tai vähemmän silloin, kun olen kirjoittanut itselleni kovin henkilökohtaisista asioista. Tätä älköön otettako puolusteluna, sillä en kaipaa lukijoilta myötätuntoa tai hyväksyntää, olen sinut menneisyyteni kanssa, elän mielekästä nykyhetkeä enkä toivo kovinkaan monia asioita tulevaisuudelta. Ne liittyvät perheeseeni, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siihen, mitä aamulla näen peiliin katsoessani.

Vaikka siis kerrontani varsinkin menneisyyteni osalta välillä saattaa olla vähintäänkin omaleimaista, en enempää kadu elämääni kuin ylpeilekään sillä, en ole mielestäni ylimielinen mutten nöyräkään, jos sillä tarkoitetaan mielistelevää asennetta. Jos nöyryys on oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä, niin kuin jotkut ajattelevat, niin sellaista nöyryyttä haluan uskoa hiukan oppineeni, ja olevani valmis oppimaan lisää.

Olen etsinyt omien arvojeni mukaista ja minun tärkeinä pitämiäni asioita ajavaa poliittista puoluetta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavaa jo useita vuosia. Vihreissä minuun vetosivat luonnon- ja ympäristön suojelu ja kestävä kehitys, joiden takana olen vahvasti ollut ja olen edelleen, vaikken koskaan Vihreisiin liittynytkään. Nykyisin heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikka tuhoaisi kuitenkin toteutuessaan täysin ne arvot, elämäntavan ja sen Suomen, jossa olen syntynyt, jollaisessa haluan elää ja jossa haluan aikanani myös kuolla.

Toimin jonkin aikaa Perussuomalaisissa jäsenenä, mutta kaipasin edelleen omista arvoistani johtuen vieläkin ryhdikkäämpiä kannanottoja mm. maahanmuuttopolitiikasta, ja historiaani liittyen areenaa jolla toimia täydestä sydämestäni käytettävissä olevin voimin. Sellaisen löysin Juha Mäki-Ketelän ja muutaman muun aktiivin perustamasta Muutos 2011 ry:stä, jonka alkuvaiheissa olen jo saanut ilon ja kunnian olla mukana, ja jonka toimivaksi puolueeksi saamiseen kohdistan tällä hetkellä kaikki yhteiskunnalliset ponnistukseni.

torstai, 19. marraskuuta 2009

Vituttaa niin ettei veri kierrä

Photobucket

Pyysin eroa Muutos 2011:n hallitustehtävistä. Kyseessä on omaan harkintaani perustuva päätös, johon minua ei ole mitenkään painostettu muiden hallituksen jäsenten taholta. Olen saanut heiltä täyden tuen etsiessäni mielestäni viisainta ratkaisua riippumatta siitä, mihin ratkaisuun päädyn.

Blogitekstini, jotka joitain lukijoita ovat häirinneet, on ajallisesti kirjoitettu elämäni synkimmän jakson aikana alkuvuodesta 2004, jolloin odottelin linnareissua ja jolloin moni muukin asia tuntui kaatuvan päälle. Kirjoittelin siihenastisen elämäni tilinpäätöstä lähinnä itselleni pohtien, mitkä kaikki elämäni tapahtumat, käänteet ja valinnat olivat johtaneet siihen missä silloin olin. Kaivoin kaivamalla esiin kaiken, joka tuntui sopivan noista lähtökohdista tuotettuihin muistelmiin. Hirtehinen huumori jota tekstiin väkisin hain ei tullut sydämestä.

Heinäkuussa 2009, eli viisi ja puoli vuotta myöhemmin, aivan eri miehenä, laitoin nuo tekstit blogiini, koska näytti siltä että tulen toimimaan sellaisissa yhteiskunnallisissa hankkeissa (kuten Muutos 2011), joiden yhteydessä näillä asioilla katsotaan olevan merkitystä, tai niitä tullaan joka tapauksessa kaivamaan esiin. Tekstejä oli ja on edelleen sekä sähköisessä että painetussa muodossa hallussa henkilöillä, jotka jo antamiensa näyttöjen valossa eivät toivoneet minulle mitään hyvää. En halunnut missään tapauksessa kenenkään pääsevän puukottamaan Muutos 2011:tä selkään minun menneisyyteni ja sen aiemman dokumentoinnin vuoksi, joten päätös tekstien julkaisemisesta oli minulle itsestään selvä.

Jos en olisi halunnut alusta asti palavasti viedä eteenpäin Muutoksen ajamia asioita, olisin kieltäytynyt Mäki-Ketelän kysyessä minua sen hallitukseen. Olen mukavuudenhaluinen kuten useimmat ihmiset, enkä mitenkään nauti itseni psyykkisestä paljastelusta, vaikka joku voi näinkin erheellisesti luulla. Vetäytymiseni tässä vaiheessa on minulle vaikeaa. Kun joku asia aiemmin yksityiselämässä on mennyt "periaatekysymykseksi", niin minun on ollut äärimmäisen vaikea perääntyä, vaikka tulisi turpaan tai linnaa, tai vaikka lähtisi henki. Tämäkin asia olisi ollut helpompi katsoa loppuun asti vanhan kaavan mukaan, tuli mitä tuli. Muutos 2011 -hanketta en kuitenkaan suin surminkaan ole valmis vetämään päin seinää, vaikka tuntuisi miltä. En lähtenyt mukaan siksi, että voisin vaalia omaa itsetuntoani, vaan aivan muista syistä. Ehkä olen myös hieman muuttunut ja viisastunut.

Katson toimineeni tekstieni julkaisemisessa ainoalla minulle mahdollisella tavalla, samoin nyt tehdessäni päätöksen hallituspaikasta luopumisesta. Nojaan vain omaan harkintaani arvioidessani, ettei puolueeksi rekisteröitymään pyrkivä yhdistys tässä vaiheessa toimintaansa tarvitse minun hallituspaikkani tuomaa ylimääräistä painolastia, kun muitakin voitettavia vastuksia on aivan tarpeeksi. Tulen toimimaan jatkossa Muutos 2011:n tavoitteiden eteenpäin viemisessä kaikin muin mielekkäin keinoin.
Lähettänyt klo 21.30

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)