Minä

Olen Harri Eerikäinen, Helsingissä 17.1.1964 syntynyt mies.
Olen tehnyt vaihtelevia töitä tynnyritehtaalta teurastamoon 16-vuotiaasta lähtien. Koulutukseltani olen diakoni, ja olen toiminut vuodesta 1989 alkaen erilaisissa sosiaalipuolen tehtävissä työhön, työllistymiseen, kuntoutumiseen ja näihin liittyvien kysymysten kentässä. Vuodesta 1990 olen ollut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa.
Elämääni on mahtunut paljon niin iloa, valoa ja rakkautta, kuin myös surua, pimeyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen usein kirjoittamalla halunnut ymmärtää mennyttä elämääni oppiakseni ja kasvaakseni siitä, ja usein tarve tähän on ollut suurin silloin kun ilon ja valon määrä on ollut pienin. ”Jolla onni on, se onnen kätkeköön” kehottaa vanha sananlasku, ja vaikken sitä ole mitenkään erityisesti pyrkinyt noudattamaan, niin näin vain näyttää käyneen enemmän tai vähemmän silloin, kun olen kirjoittanut itselleni kovin henkilökohtaisista asioista. Tätä älköön otettako puolusteluna, sillä en kaipaa lukijoilta myötätuntoa tai hyväksyntää, olen sinut menneisyyteni kanssa, elän mielekästä nykyhetkeä enkä toivo kovinkaan monia asioita tulevaisuudelta. Ne liittyvät perheeseeni, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siihen, mitä aamulla näen peiliin katsoessani.

Vaikka siis kerrontani varsinkin menneisyyteni osalta välillä saattaa olla vähintäänkin omaleimaista, en enempää kadu elämääni kuin ylpeilekään sillä, en ole mielestäni ylimielinen mutten nöyräkään, jos sillä tarkoitetaan mielistelevää asennetta. Jos nöyryys on oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä, niin kuin jotkut ajattelevat, niin sellaista nöyryyttä haluan uskoa hiukan oppineeni, ja olevani valmis oppimaan lisää.

Olen etsinyt omien arvojeni mukaista ja minun tärkeinä pitämiäni asioita ajavaa poliittista puoluetta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavaa jo useita vuosia. Vihreissä minuun vetosivat luonnon- ja ympäristön suojelu ja kestävä kehitys, joiden takana olen vahvasti ollut ja olen edelleen, vaikken koskaan Vihreisiin liittynytkään. Nykyisin heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikka tuhoaisi kuitenkin toteutuessaan täysin ne arvot, elämäntavan ja sen Suomen, jossa olen syntynyt, jollaisessa haluan elää ja jossa haluan aikanani myös kuolla.

Toimin jonkin aikaa Perussuomalaisissa jäsenenä, mutta kaipasin edelleen omista arvoistani johtuen vieläkin ryhdikkäämpiä kannanottoja mm. maahanmuuttopolitiikasta, ja historiaani liittyen areenaa jolla toimia täydestä sydämestäni käytettävissä olevin voimin. Sellaisen löysin Juha Mäki-Ketelän ja muutaman muun aktiivin perustamasta Muutos 2011 ry:stä, jonka alkuvaiheissa olen jo saanut ilon ja kunnian olla mukana, ja jonka toimivaksi puolueeksi saamiseen kohdistan tällä hetkellä kaikki yhteiskunnalliset ponnistukseni.

lauantai, 30. tammikuuta 2010

Tikkurila 30.1.2010

Tikkurilan korttienkeräyskeikka tuli vedettyä Marjukan, Martin, Rollon ja meikäläisen voimin. Vaikka Rollo yritti söpöydessä korvata tällä kertaa puuttuneen joutsenbanderollin, jäi Rollon ja isännän tulos, seitsemän korttia selkeästi jumbosijalle.

Tikkurila 30.1.2010

Tikkurila 30.1.2010

Marjukka ja Martti nimittäin vetivät varsin tasaisesti yhteistuloksekseen 25 korttia, joten kolmenkymmenen paremmalle puolelle päästiin tämän parituntisen aikana. On sitä aikaa joskus huonomminkin käytetty.

Tikkurila 30.1.2010

Tikkurila 30.1.2010

Tälläkin kerralla tavattiin myös herra, joka jo liiveistä tunnisti mitä joukkoa edustimme, ja tuli oma-aloitteisesti juttelemaan ja täyttämään kannattajakorttia. Yhä useammin löytyy myös niitä kortin täyttäjiä, joille ei tuota ongelmaa seistä suoraselkäisesti kuvissa omilla kasvoillaan niiden asioiden takana, joihin uskovat. Läheskään kaikilta korttien täyttäjiltä en ole peittämättömien kasvojen näyttölupaa kysynyt, enkä saanut yhtään kieltävää vastaustakaan. Joistakin vain tunnistaa jotain sellaista, mitä haluaisi pitää suomalaisuuden osana.

Tikkurila 30.1.2010

Tämä ei ole tarkoitettu kritiikiksi heille, jotka syystä tai toisesta kaihtavat julkista tunnustautumista nykyisen järjettömän maahanmuuttopolitiikan ja ulkomaalaislain arvostelijoiksi. Joskus sillä voidaan myös turmella omia nykyisiä tai myöhempiä vaikutusmahdollisuuksia, tai aiheuttaa ikäviä seurauksia esimerkiksi omalle perheelle tms. Mutta se median ja valtakoneiston luoma pelote, epämääräinen mielikuva "huonona ihmisenä olemisesta" näiden kysymysten edessä on kyllä selvästi murtumassa vähä vähältä. Nyt lähtevät mukaan ne, jotka ajattelevat omilla aivoillaan eivätkä usko toimintansa vahingoittavan ainakaan liikaa itseään tai läheisiään, ja heitä on joka päivä enemmän. Ne jotka tekevät mitä sydän sanoo seurauksista välittämättä lähtivät jo ensimmäisinä, ja lopuksi mukaan lähtee seurailijoiden joukko, joka kumartaa vaikka kumiankkaa jos uskoo siitä olevan itselleen riskitöntä hyötyä ja jos muutkin tekevät niin. Ja he kertovat kaikille olleensa aina sitä mieltä, että....

2 kommenttia:

  1. Asiameininki! Me lähdetään täällä Mansessa kans kohta liikenteeseen, nyt on ollut vielä vähän kiirus sen yhden lausunnon kanssa...

    Soittelen sulle hu.

    VastaaPoista
  2. Upeaa meininkiä.

    Muutos tulee - oletko valmis, osaatko psalmis?

    Tapsa

    VastaaPoista