Minä

Olen Harri Eerikäinen, Helsingissä 17.1.1964 syntynyt mies.
Olen tehnyt vaihtelevia töitä tynnyritehtaalta teurastamoon 16-vuotiaasta lähtien. Koulutukseltani olen diakoni, ja olen toiminut vuodesta 1989 alkaen erilaisissa sosiaalipuolen tehtävissä työhön, työllistymiseen, kuntoutumiseen ja näihin liittyvien kysymysten kentässä. Vuodesta 1990 olen ollut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa.
Elämääni on mahtunut paljon niin iloa, valoa ja rakkautta, kuin myös surua, pimeyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen usein kirjoittamalla halunnut ymmärtää mennyttä elämääni oppiakseni ja kasvaakseni siitä, ja usein tarve tähän on ollut suurin silloin kun ilon ja valon määrä on ollut pienin. ”Jolla onni on, se onnen kätkeköön” kehottaa vanha sananlasku, ja vaikken sitä ole mitenkään erityisesti pyrkinyt noudattamaan, niin näin vain näyttää käyneen enemmän tai vähemmän silloin, kun olen kirjoittanut itselleni kovin henkilökohtaisista asioista. Tätä älköön otettako puolusteluna, sillä en kaipaa lukijoilta myötätuntoa tai hyväksyntää, olen sinut menneisyyteni kanssa, elän mielekästä nykyhetkeä enkä toivo kovinkaan monia asioita tulevaisuudelta. Ne liittyvät perheeseeni, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siihen, mitä aamulla näen peiliin katsoessani.

Vaikka siis kerrontani varsinkin menneisyyteni osalta välillä saattaa olla vähintäänkin omaleimaista, en enempää kadu elämääni kuin ylpeilekään sillä, en ole mielestäni ylimielinen mutten nöyräkään, jos sillä tarkoitetaan mielistelevää asennetta. Jos nöyryys on oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä, niin kuin jotkut ajattelevat, niin sellaista nöyryyttä haluan uskoa hiukan oppineeni, ja olevani valmis oppimaan lisää.

Olen etsinyt omien arvojeni mukaista ja minun tärkeinä pitämiäni asioita ajavaa poliittista puoluetta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavaa jo useita vuosia. Vihreissä minuun vetosivat luonnon- ja ympäristön suojelu ja kestävä kehitys, joiden takana olen vahvasti ollut ja olen edelleen, vaikken koskaan Vihreisiin liittynytkään. Nykyisin heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikka tuhoaisi kuitenkin toteutuessaan täysin ne arvot, elämäntavan ja sen Suomen, jossa olen syntynyt, jollaisessa haluan elää ja jossa haluan aikanani myös kuolla.

Toimin jonkin aikaa Perussuomalaisissa jäsenenä, mutta kaipasin edelleen omista arvoistani johtuen vieläkin ryhdikkäämpiä kannanottoja mm. maahanmuuttopolitiikasta, ja historiaani liittyen areenaa jolla toimia täydestä sydämestäni käytettävissä olevin voimin. Sellaisen löysin Juha Mäki-Ketelän ja muutaman muun aktiivin perustamasta Muutos 2011 ry:stä, jonka alkuvaiheissa olen jo saanut ilon ja kunnian olla mukana, ja jonka toimivaksi puolueeksi saamiseen kohdistan tällä hetkellä kaikki yhteiskunnalliset ponnistukseni.

keskiviikko, 10. helmikuuta 2010

"Muutosklubi" 9.2.2010

Meillä oli eilen Helsinki-Uusimaa -akselin piirikokous, joka oli oikein antoisa ja ihmisillä hyvä meininki päällä. Referoin Kalevin raporttia soveltuvin osin ja lisään asiattomuudet totuttuun tapaan ihan itse. Paikalla oli yhdeksän Muutoksesta kiinnostunutta/aktiivia, joukossa ilahduttavasti taas muutamia uusia kasvoja.

Marjukka, Kalevi Soilander, Samuel, Martti Munne, Arto Heikinaro, Lauri Virkamäki ja Pete Tikkunen. Kuvan ulkopuolella vielä ensimmäistä kertaa mukana ollut ja aplodeja saaneen puheenvuoron käyttänyt herra.

Photobucket

Etualalla Arto Heikinaro kuuntelee tarkkaavaisesti.

Photobucket

Kaleville tuotiin 38 kannattajakorttia, lisäksi yksi jäsenhakemus ja toinen lupasi laittaa netin kautta.

Samuel lähtee Marjukan kanssa feissaamaan Tapiolaan 13.2. Arto Heikinaro otti tukevan pinon (>100) kannattajakorttia jotka lupasi palauttaa täytettyinä viikon tai parin sisällä. Martti tulee Kontulaan keräämään, ja Petekin yrittää pistäytyä paikalla, ainakin paitakaupoilla.

Keskusteltiin piirijärjestöjen perustamisesta. Muutamia vastuunottoon valmiita henkilöitä löytyi heti.

Kalevi esitteli ajatuksen Muutoksen työryhmistä, ja useampikin paikallaolija oli kiinnostunut osallistumaan näiden ryhmien työskentelyyn.

Keskustelua käytiin myös muista tärkeistä (Jyväskylän vuosikokous maaliskuussa, ehdokasasiat) ja vähemmänkin tärkeistä asioista, ja Muutosta vietiin taas palan matkaa eteenpäin.

Kiitokset kaikille osallistuneille.
Lähettänyt klo 6.45

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)